Oikeaan polveen laitettiin 2000 tekonivel. Kunto oli leikkauksen jälkeen loistava ja polven koukistusta harjoiteltiin useita kertoja päivässä. Toivuin nopeasti ja kaikki oli erittäin hyvin, kunnes tikit otettiin pois, haavan päälle pantiin harso, jotta omat vaatteet eivät pääsisi hankaamaan leikkaushaavaa. Pääsin pois sairaalasta ja tyttäreni Marjatta hoiteli miestäni ja minua. 

Kotipalvelusta meillä kävi hoitaja pesemässä minut kerran viikossa. Tämä koulun käynyt hoitaja suihkutteli polveani harson läpi, joten harso pääsi kastumaan ja haava tulehtumaan. Viikon päästä jalka rupesi turpoamaan ja minulla alkoi nousta lämpö. Soitin terveyskeskukseen ja pääsin heti vastaanotolle, jonne oli matkaa 20 kilometriä. Onneksi ihana naislääkäri nosti harson pihdeillä pois. Haava oli auennut muutaman polven alapuolelta. Samalla otettiin bakteerikoe. 

Lääkäri soitti minut leikanneelle ortopedi Juha Niemistölle, joka oli pahoillaan siitä, että hoito-ohjeet eivät olleet menneet perille. Kuin lohduttaen Niemistö sanoi: "nyt pannaan kovat piippuun". Ja niin laitettiin antibioottia tippumaan yötä päivää. Niemistö sanoi, että hyvä siitä polvesta vielä tulee ja käski liikutella polvea aina kuin vain mahdollista. Taivaan Isälle kiitokset. Polvi on hyväkuntoinen, vaikka menossa on jo 7. vuosi. Kaikki sujui, kun mieskin vielä jaksoi hoitaa pikkuhommia. Tytär oli luonamme joka kesä ja hänellä on oma koti meidän tontilla. 

Erkki Veljeskotiin

Erkin terveys oli mennyt huonoon kuntoon. Selkä leikattiin ja hänellä todettiin syöpä, jonka yhteydessä tehtiin avanne. Erkki joutui Veljeskotiin, koska ei enää pärjännyt kotona. Näin meidän yhteinen avioliitto kariutui. Oi miksi maailma näin meidät erotti! Kun menin leikkausta varten osastolle, osastolla ei ollutkaan yhtään paikkaa, mutta pääsin Erkin huoneeseen 3 vuorokaudeksi ennen leikkausta ja viimein Veljeskodin johtaja lähti viemään minua kirurgian osastolle. 

Vasen lonkka leikattiin 2001

Valmistelut alkoivat eikä terveyskeskuslääkäri ollut puhunut mitään verikokeiden ottamisesta. Tiukka leikkauspaita päällä odottelin, koska viedään leikkauspöydälle. Rauhallisena katselin, kun tippa meni suoneen ja alaruumis alkoi turtua eikä tuntenut kipua. Tohtori oli turvallinen. Toipumishuoneessa ei tarvinnut kauan olla, kun jalat alkoivat liikahdella. Annettiin pikku paukku konjakkia. Muistelin, oliko 85-vuotissyntymäpäivä. Siskon tytär oli kirurgilla hoitajana ja sanoin hänelle, että laittaa synttärikahvit. Hän oli hakenut kaupasta kermakakun ja kirurgian porukat juhlivat syntymäpäiviäni. Siskon tytär toi pöydälleni kauniin kiitoskortin, kun oli niin mukavat muistot juhlasta. 

Pian alkoi kuntoutus, mutta liian vähän aikaa pidettiin kirurgisella osastolla. Kun kaksi hoitajaa lähti minua kävellen saattamaan vuodeosastolle, jalka turposi ja olin huonovointinen. Vieläkin tekee kipeää kun ajattelen. Tilanne näytti hälyttävältä. Eihän toki olisi saanut niin pitkään kävellä. Terveyskeskuslääkäri määräsi otettavaksi tulehdusarvot ja ne olivat yli 70. Lääkäri sanoi, että jalassa on ruusu. Mieli meni matalaksi. Oli kevät, huhtikuun 25. päivä ja Markun nimipäivä. Pyysin hoitajaa hakemaan kanttiinista kukkia pöydälleni. Näitä hoitovirheitä oli jatkuvasti ja kuntoutukset jäivät aika vähiin. Olin katkera. Joku iäkkäämpi naislääkäri oli laittanut minulle reseptin mielialalääkettä. Ihmettelin, miksi minua niin kauheasti nukutti ja oli huono olo. Näinhän täällä Ähtärissä potilaita hoidetaan. 

Kesä teki tuloaan ja piti päästä omaan kotiin tyttären hoitoon. Aloin kuntoutua sotaorpotyttäreni hoidossa. Lääkäri antoi lähetteen, että kuntohoitaja kävi kotona kuntouttamassa. Monenlaista vaikeutta on ollut ja taas olen selvinnyt. Mielialalääkkeet heitin heti pois. En ole sellainen ihminen, vaan olen hyvin pirteä ja iloinen. 

Varpaat 2002 ja 2003

Niemistön vastaanotolla kuvattiin jalkaterät 2002 vasemman jalan polion runtelemat varpaat. Kaikki meni hyvin leikkaussalissa. Varpaat tuettiin ja käärittiin pakettiin. Niemistö sanoi, että tulepa kuntohoitaja, niin otetaan valokuva. Minulla oli kamera mukana ja Niemistö nosti jalkaa kameraan päin ja toisella kädellä piti minua kädestä kiinni ja hymyillään. Tosi ihana lääkäri. Kääreohjeet annettiin osastolle mukaan, mutta taas tuli hoitovirhe. Varpaat olivat kipeät ja ukkovarpaat aivan mutkalla. 

Puolen vuoden päästä, vuonna 2003, leikattiin toisen jalan vapaat ja sama tulos. Virhe toisensa perään. Kävely on kovin hankalaa ja kivuliasta. Käyn joka kuukausi jalkahoitajalla. 

Korvavaikkutippoja silmiin

Kun pääluu alkoi paukata ja leukaluu alkoi pätkyttää, en uskaltanut haukotella rennosti, koska suu voisi jäädä auki ja korvia vihloi. Pyysin hoitajaa katsomaan korviin ja hän määräsi vaikkutippaa ja silmiin keinokyyneleitä, jotka pannaan silmiin aamuisin. Kun kaikki lääkkeet ovat samassa kaapissa, tapahtui virhe. Hoitaja tipautti korvavaikkutippaa silmiin eikä edes anteeksi pyytänyt virhettään. Silmät menivät punaisiksi. Kävin lääkärissä, joka määräsi tulehdustippoja viisi kertaa päivässä ja yöllä kerran. Näin ei pitäisi käydä, kun näkö on tällä ikää muutenkin jo heikko.