SISAR KENNY - melodraama potilaidensa puolesta taistelevasta sairaanhoitajasta. Oheinen selostus on varastettu YLE:n ohjelmaoppaasta, mutta poliotarinoiden toimitus on tehnyt kuvaukseen pieniä lisäyksiä, jotka on erotettu kursiivilla. Lisäykset on tehty http://www.teachspace.org/lauren/polio/sisterkenny.html saatujen tietojen perusteella. Omaelämäkertaan perustuva elokuva kun valottaa vain yhtä puolta asiasta.

''''

Rosalind Russell oli Oscar-ehdokkaana naispääosastaan elokuvassa Sisar Kenny (Sister Kenny), joka kertoo australialaisen sairaanhoitajattaren pitkästä taistelusta luomansa poliopotilaiden hoitomenetelmän puolesta. 

Vuonna 1946 valmistuneen melodraaman muissa pääosissa näyttelevät Alexander Knox, Dean Jagger ja Philip Merivale, ja elokuvan on ohjannut paremmin käsikirjoittajana varsinkin John Fordin elokuvista muistettu Dudley Nichols. 

Nuori sairaanhoitajatar Elizabeth Kenny uskoo vuonna 1911 keksineensä uuden tehokkaan hoitomuodon poliota vastaan. Hänen tekniikkansa ja teoriansa eivät kuitenkaan saa virallisten tahojen tunnustusta tai hyväksyntää, koska ne ovat täysin ristiriidassa yleisen hoitomenetelmän kanssa. Hyljeksintään saattaa vaikuttaa se, että sisar oli ns. puskasairaanhoitaja, joka hoiti ihmisiä Australian takamailla, missä ei ollut muuta hoitoa saatavissa. Sisaren arvonimen hän sai toimittuaan armeijassa hoitajana. Kenny taisi olla itseoppinut kansanparantaja, jolla oli kuntouttamisen taito hyppysissään kuin varsinainen sairaanhoitaja. Kenny muistutti niitä hierojamummoja, jotka hoitivat syrjäseudun poliosairaita lapsia kuntoon.  

Sen sijaan että potilaat sidottaisiin täysin liikkumattomiksi, Kenny vetoaa terveeseen järkeen ja anatomian tuntemukseen rentouttaakseen ja kuntouttaakseen potilaiden lihaksia. Kenny oli sitä mieltä, että poliopotilaiden kipsaaminen ja lastoittaminen vain lisäisivät lihasheikkoutta ja aiheuttaisivat lisää kehon epämuodostumia, joita lastoittamisella oli määrä välttää. Kenny huomasi, että potilaat kärsivät lihasspamien eli pitkäaikaiseten aiheuttamasta kivusta ja niitä laukaisemaan hän käytti kuumia kääreitä, mistä monelle potilaalle tuli jopa palovammoja tai ainakin elinikäinen paniikkikohtaus aina villaa haistettaessa.

Virallisten tahojen vastarintaa lisäävät ajan asenteet - Kenny on paitsi nainen, vieläpä pelkkä sairaanhoitaja. Niinpä hänet yritetään tehdä naurunalaiseksi, hänen fysioterapeuttinen hoitonsa leimataan vaaralliseksi ja häntä itseään uhataan jopa oikeustoimilla. Kenny ei kuitenkaan alistunut vaan jatkoi taistelua sitkeästi. Vaikka hän virheellisesti uskoi, että polio on lihasten ja luiden sairaus eikä hermosoluihin liittyvä ongelma eikä hänen ajattelunsa muutenkaan ollut siitä tieteellisemmästä päästä, hyvät hoitotulokset saivat aikaan sen, että hänen menetelmäänsä käytettiin, vaikka sitä ei virallisesti hyväksyttykään.

Kenny uhraa taistelulleen jopa yksityiselämänsä torjuen sulhasensa kosinnat, koska lain mukaan naimisiin mennessään hän joutuisi luopumaan sairaanhoitajan ammatista. Mutta kun hän yli 20 vuoden jälkeen, toisen maailmansodan aikana, suuntaa Yhdysvaltoihin luennoimaan menetelmistään, mikään ei ole muuttunut. Lääkärit sitovat yhä poliota sairastavat lapset paikoilleen, vaikka Kenny on omalla hoidollaan tuottanut parempia tuloksia. 

Elokuva perustuu Kennyn omaelämäkertaan ja sitä tehtäessä polio ei ollut vielä lähelläkään kukistumista. Ensimmäinen toimiva rokote kehitettiin vasta vuonna 1954, jonka jälkeen polio saatiin nopeasti kitkettyä pois kehittyneistä maista. Kehitysmaissa vuosittaisten tartuntojen määrä on saatu pudotettua viimeisten 20 vuoden aikana sadoista tuhansista noin tuhanteen. Kirjoituksen perusrunko 

vn/er

Olisipa erinomainen asia, jos Sisar Kenny uusittaisiin vaikkapa Teema-kanavalla siten, että elokuvaa kommentoisi suomalainen polioasiantuntija. Kennyn tapaus on nimittäin opettavainen esimerkki siitä, miten onnellista olisi, jos tiede ja paranatamisen taito osattaisiin yhdistää.