Pieni kertomus 

Väsynyt käsi koskettaa tukan untuvaa,
ja kevyt silittävä liike
syntyy itsensä yllättäen.
Lapsen pään ja äidin käden
yhteinen kertomus
on saanut alkunsa jo kauan sitten.
Se on osa suurta kertomusta,
johon koko ajan liittyy
pieniä kertomuksia.
Suuren kertomuksen sisällä
jokainen koskettaminen
ja kosketuksi tuleminen
luo uutta. 
Pään ja käden, jalan ja käden
ja myös katsomisen kosketus
synnyttää uutta,
olemassaolevaa merkitystä. 

Kun vierailulle tullut anoppi
vaihtaa lapsen vaippoja,
täsmälliset, nopeat liikkeet
viiltävät esille
ensin kivun, sitten hämmästyksen
ja lopulta kysymyksen: miksi.
Miksi nopeus, tehokkuus ja täsmällisyys
tekevät kipeää?
Siksi, että merkitys elää
rauhallisessa, lempeässä, tunnustelevassa
kosketuksessa.
Siksi, että suuren kertomuksen polkua 
etsitään ja löydetään
hitaasti, yhdessä.