Polulla

Hiljaiset jalkapohjat 
avautuvat neulasille ja puiden juurille,
suoveden kylmälle
ja hiekanjyvien lämpimälle.
Iho tuntee,
miten maa ja tuulenhenki
kääntyvät koskettamaan,
ympäröivät ja liikahtelevat mukana.
Oksien raapaisut, kiven pysähdys
ja karhunsammalen vaipuminen
ovat jalkojen ja maailman
yhteistä tanssia. 

Arat silmät löytävät polun.
Ne poimivat puiden juuret,
kosteikon tummuuden
ja harjua kohti vaalenevat
hiekan kerrokset.
Katse ottaa lahjana vastaan
kaarnan kuviot
ja paasien voiman.
Kuusikon syvyys
ja koivunoksan läikähdys
ovat silmien syvyys
ja läikähdys. 

Äkkiä hetki on.
Valo loistaa oksien läpi
ja kipinöi polun.
Vaikka varjot vierellä kasvavat,
ja kuoppiin kaatuminen pelottaa,
valo voittaa.
Se muuttaa kaiken.
Ihmeen ja ilon liekit
kajahtelevat,
kun jalkojen ja silmien sisälle
syntyy kauneus ja kiitollisuus,
joka ei koskaan katoa.